"Aika on kaikki hänen kanssaan": Ikuisen nyt-hetken käsite 1800-luvun goottilaisessa kirjallisuudessa

Väitöskirjassani analysoin ikuisen nyt-hetken käsitettä – eli "tässä ja nyt"-nykyhetkeä, jonka rajat ovat epäselviä – 1800-luvun goottilaisen kirjallisuuden kontekstissa. Väitän, että koska goottilainen kirjallisuus ei tarjoa tiukasti realistisia kuvauksia, tällaisissa kertomuksissa aika poikkeaa objektiivisesta tai tavallisesta määritelmästä: se voi kulkea nopeammin tai hitaammin tai jopa pysähtyä kokonaan. Samoin käsitteet kuten kuolemattomuus sekä menneisyyden ja tulevaisuuden dialektiikka ovat keskeisessä asemassa goottilaisessa kirjallisuudessa. Väitän, että tällaiset aikaan liittyvät kirjalliset tehokeinot paljastavat merkityksiä, jotka liittyvät sosiaalisiin näkökohtiin kuten sukupuoli, etninen alkuperä tai luokka. Tarkastelemalla näitä merkityksiä analysoin ikuisen nyt-hetken luonnetta 1800-luvun goottilaisessa kirjallisuudessa. Tutkimusaineistoani ovat Mary Shelleyn Frankenstein (1818), Charles Dickensin A Christmas Carol (1843) ja Bram Stokerin Dracula (1897). Keskeisiä teoreettisia perustoja ovat Mikhail Bakhtinin kronotopoi -käsite, groteskin käsite (sekä Bakhtinin että Wolfgang Kayserin analyysin kautta), Tzvetan Todorovin fantastisen määritelmä sekä hegeliläisen synteesin käsitteet lähinnä Francis Herbert Bradleyn uushegeliläisyyden näkökulmasta. Tutkimukseni metodologia keskittyy tutkimaan goottilaisen kirjallisuuden rajojen huokoisuutta ajallisesta näkökulmasta määrittämällä alueet, joilla goottilaiset tekstit tyypillisesti osoittavat epäselvyyttä. Sitten käytän hegeliläisen synteesin käsitettä väittäen, että ikuinen nyt-hetki voidaan lukea neuvottelumekanismina näiden epäselvästi jakautuneiden goottisten rajojen välillä. Väitöskirjani osoittaa kuinka ikuinen nyt-hetki sisältää subliimiin liittyen transsendentaalisia ja hengellisiä näkökohtia 1800-luvun goottilaisen kirjallisuuden kontekstissa.In my dissertation I analyze the concept of the eternal now – the "here-and-now" present the borders of which are ambiguous – in the context of nineteenth-century Gothic fiction. I present the argument that, as the Gothic is not preoccupied with offering strictly realistic depictions, in such narratives time deviates from what one would define as objective or normal: it can be perceived to flow faster or more slowly, or to even stop altogether. Similarly, concepts such as immortality, as well as dialectics concerning the past and the future, possess a central role in Gothic works. I argue that such temporal devices convey meanings related to social aspects such as gender, ethnicity, and class, and by examining these meanings, I analyze the nature of the concept of the eternal now in nineteenth-century Gothic. My research material comprises Mary Shelley's Frankenstein (1818), Charles Dickens's A Christmas Carol (1843), and Bram Stoker's Dracula (1897). Key theoretical foundations include Mikhail Bakhtin's concept of chronotopoi, the concept of the grotesque, through the work of Bakhtin as well as Wolfgang Kayser, Tzvetan Todorov's formulation of the fantastic, as well as Hegelian concepts of synthesis, mostly through Francis Herbert Bradley's Neo-Hegelian perspective. My research methodology focuses on investigating the porosity of Gothic borders from a temporal perspective, establishing the areas where the Gothic most characteristically displays ambiguity. I then employ the concept of Hegelian synthesis to argue that the eternal now can be read as a mechanism of negotiation between these ambiguously divided Gothic borders. The dissertation displays how the eternal now contains transcendental and spiritual aspects through its connection with the sublime, in the context of the nineteenth century Gothic